keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Cane


Usein halusin kuvata sinua. Menit heti kontillesi ja rintasi laskeutuivat pulleana kuin naisen. Et ollut koskaan olllut kiinnostunut muista kuin itsestäsi. Ehkä se teki sinusta vastustamattoman, joksikin aikaa. Olin juonut jo niin kauan, että todellisuudentajuni oli aikaa sitten hämärtynyt: mikä oli sopivaa, mikä ei. En kuitenkaan juuri miettinyt kanssasi sitä. Joimme molemmat, ahmimme ruokaa, usein huomattavia määriä. Monesti aloitimme aamun löysäksi keitetyillä kananmunilla ja avokadotahnoilla, croissanteilla hillon kera. Jo muutaman tunnin kuluttua keräsimme eteemme kolmen lajin juustotarjottimen. Niiden kera nautimme suolaisia piiraita ja keksejä. Marmeladi valui sormiemme välistä. Kaadoimme pikareihin Calvadosta, täytimme lasit viinillä. Juovuimme hiljaa ja maiskahdellen. Ruokailujen välissä notkahdimme kosteisiin lakanoihin, peittojen täytteet olivat valuneet mytyiksi. Herätessämme työnnyit sisääni, niin kuin unessa. Huojuimme takaisin pöydän ääreen. Juustot olivat pehmenneet laardiksi. Niiden kanssa kaavimme kaapeista pähkinälajitelmia, sivelimme paksun kerroksen voita vaalean leivän päälle. Paistoimme popcorneja kalliin oliiviöljyn kera. Jääkaappi oli aina täynnä. Loihdimme sieltä pasteijoita, creme brouleeta, katkarapuhöystöjä, vanukkaita, sienimuhennoksia ja yrttisiä levitteitä. Iltaisin katsoimme läjäpäin hidastempoisia elokuvia. Niissä irralliset ihmiskohtalot vaipuivat tyhjyyteen; naisten silmät kostuivat hiljaa, miehet vaelsivat pimeydessä. Koskettelin sinua kaikkialta niin kauan , että olit pakotettu kääntymään ympäri ja sammuttamaan elokuvan. Emme koskaan katsoneet keskenjääneitä loppuun.

Laitoimme rahisevan levyn soimaan. Nukahdit usein suu auki. En voinut vastustaa haluani, vaan työntelin sinne pikkuisia sormiani. Muovailin huuliasi kauan. Suutelin ja työnsin kieleni sisään. Sinä et koskaan herännyt.

Pian kuitenkin kyllästyin häneen ja itseeni.
Olenhan kuitenkin pohjimmiltani vähän tyytyväinen, askeesiin asti.


Joskus muistelen sinua, lihaisaa olemistasi.
Se tapahtuu yleensä silloin,
kovan nälän kalvaessa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti