Eroottisia arvoituksia.

nainen istui junassa jo kolmatta viikkoa. hän muuttui matkaksi.

hänestä tuli moninanen.

Silloin öiset lauseenpätkät vaihtuivat ihmisten ääniksi. Ne herättivät peiton alla jotain kovaa, jotain pehmeää. Siinä vuoteessa ei oltu koskaan vierailtu.



Sirkka

Maria Egyptiläisen muistopäivänä nainen laukkaa
yhä jäniksen lailla.
Ristiturpa
kiinni!

Maailman rinta täynnä poikiaan,
levottomat ratsut.

Silloin ja yhtä runsaana lyö maito vastaan.
Mihin juosta pieni kivi taskussaan!

Kuiskattavana salaisuus
kaikki.


Sandor

Autuas kumartaa kaikkia jumaliaan
vartalo avautuu yhdeksi maisemaksi
hehkuvassa pysyvyydessä useat tuokiot
ovat hetken lähde.


Tomas

Me pulppusimme yöhön, aamua vasten.
Puheenparsi säkenöi pienen laiturin nokkaan,
isojen aallonmurtajien kiville.
Maailman navan pyörre!
Emme kyenneet lähtemään sen äärettömyydestä.
Mieli hätäinen
kuin synnytys. Kuolevan eläimen pitkittynyt taival.


Bruno

Joinain iltoina

katu täyttyy pimeydellä joka hipaisee

huoneeni täyteen
en ole toivonut mitään ja
silti tullen
taas
siksi

en voi antaa sinun levätä
en muuttaa silmän pelkoa
en sen ruokaa


Rumi

Vain pieni läikähdys hopeaa vaatii itselleen- Pue minut- Pue minut!
Kultainen malja virtaa reunoiltaan-Ota minut- Ota minut!
Taivaankansa taittaa repaleisena. Pilvisiipi viuhtoo erämaan kiveä.


Jevgeni

Mistä puhut? On lunta ja mustaa leipää.
Jäälauttoja,
ne kuljettavat jätevanaa tuonpuoleisesta kotiin.
Raskaana olevat kivet ja aurinko.
Vuori onttoa halkoa.
Pimeän kuori on
unessaan valkea.


Gunnar

Kun taivaalla on tietty väri, erilainen maalla, merellä ja ilmassa. Silloin kun niistä on vain pieni muistijälki. Tai ehkä ei edes sen verran. Kun rakastetun tuoksu on ollut ja mennyt. Et saa sitä ihokarvoillesi pystyksi. Kun lapsuus täynnä aikuisuuden pölyä, väritettyjä kirjaimia, paikkansapitämättömiä mustavalkoisia. Kun musiikki on lataamaton raita. Kun sinulle kerrotut sanat muuttuvat asemiciksi. Kuin näkisit kaiken kaihisti. Kun maalla on merellä
roikkuu ilmassa kaikki.



Ishikawa


Repäistyä itseni muistoihin
joudun kastelemaan riepuni
haalistuneet värit
entisen väkivallan kasvoilla
nyrkki ja kynnet
nirhaavat tumpulaan reiän
valkoinen maaseutu
maaliskuun langaton raanu
minun ihmisteni läheisyys
kananlihaa tarjottimella
pyyhittyäni esiin sen
koko värittömyyden

on oiva palettini ehtinyt jo
kuivua.


Ville

Olen miettinyt usein tyynyäsi, rakastettuasi. Pehmoinen ja
joustava. Se edustaa kaikkea sitä mitä minä en ole.
Painan sille pääni.