Princengracht

Kanaalin rannassa varastorakennus, rekkoja. Asumuksemme keinahtelee hiljaa, kuten kerjäävät sorsat ja epäluuloiset hämähäkitkin. Pelkäät astua ovesta, koska niistä isoin rakentelee pyydystään sen yläpuolelle. Se huvittaa minua, niin kuin kaikki muukin. Kaupunki aukeaa kävelymatkan päässä. Siltoja ja vierasta tuoksua. Jotenkin ahdasta, ajatus lentää. Silmissä vuorotellen epäluuloa ja päihtymystä.

Päätämme katsella taidetta ja illallistaa hienosti. Päätämme tanssia ja ostaa sieniä juomaksi. Lautta kuljettaa näyttelyihin: pihtejä, saksia ja tummaa valoa. Valokuvissa ihmiset eivät kiinnosta yhtä paljon kuin vaeltelusi huoneissa, epäluuloiset silmät. Sienissä ja uutteissa ei ole vaikutusta. Päätämme siis levittää kasvoillesi hoitavan naamion. Se naurattaa sinua niin kuin ei mikään muu!

Illallinen De Wallenilla mielenkiinnottomampi kuin kysymykset joita haluaa esittää: miten ikkuinain naiset ja coffeeshopit! Silmissä epäluuloa ja päihtymystä.

Päätämme siis palata keinuvaan asuntoomme, jonka hämärässä olet kiinnostavampi kuin koko Amsterdam!

Vahvin muistikuva paikasta jota ei ollut

Aurinko on lämmittänyt kiven pinnan. Alla viiltää sen ikikylmyys. Nousen lähteäkseni, kyllästyin katselemaan merta. Puut vaihtuvat pensaiksi, tiheää ruoko kirvelee nilkkoja. Kohtaan päättömän kalan, kuolemaan ajautuneen linnun jäänteet. Muovipussissa pari tölkkiä ja keltainen huivi. Nostan hameen ja kyykistyn, ajattelen punkkeja. Pikku tienpätkä johtaa kartanolle. Ikkuna on auki. Mies katsoo alas. Luomissa voi erottaa pieniä verisuonia. Hän tulee ulos, vasen nilkka on vääntynyt sisäänpäin. Seuraan häntä portaikkoon. Katsomme hetken ikkunasta. Nostan hameen ja kyykistyn. Mies huomaa nilkassani punkin. Hän noutaa pihdit ja tarttuu niillä sen takaruumiiseen. Työhuoneesta kuuluu naputusta. Tietokone on käynnistetty uudelleen. Vedän kumisaappaat jalkaan. Kävelen pitkin rantaa. Meri on muuttunut jälleen.

Jealousy

Sinne saavutaan kolisevassa vaunussa, junassa joka räpäyttelee valojaan sähkökatkolla.
Ravintolavaunu on tyhjä. Pieni, mustapukuinen nainen tarjoileee pistäviä juomia. Penkkien pehmuste on rispaantunut, kulunut puhki. Hampaat tuntuvat heiluvan suussa, rintakehää puristaa hapenpuute. Hengitys on terävä pinta.
Helisevä pikari kohoaa ja särkee suun. Lumeen astuva korko nyrjäyttää nilkkaa, ohuissa sukissa kolme pakenevaa reikää.

Asema on tyhjä. Pieni, mustapukuinen nainen tarjoilee pistäviä juomia, näkökentän täyttää musta kyynel. Tunneli sen takana on ohut kirkaisu ja puuroa. Ne kuljettavat oksennuksen makua suuhun.
Mielenliike anteeksi on betoni.

Astutetaan ulos. Lumi syö nilkat. Reiden sisäpinnat rikkovat toisiinsa reiän. Eteenpäin tunnelissa. Kirkunaa ja sakeaa puuroa.

Astuu huoneeseen. Pieni mustapukuinen nainen tarjoilee itseään ruudulta. Pistävä juoma on sakeaa puuroa!

Kun ollaan niin kuin ei oltaiskaan,

lämmitetään puoli litraa vettä, kaadetaan mukaan 125g polentaa, vipilöidään hetken. Haudutetaan kannen alla puoli tuntia. Lisätään tarvittaessa vettä.

Sekaan heitetään neilikkaa ja suolaa, sitruunaa, kurkumaa ja makeaa paprikajauhetta.
Käännellään hetki voissa tai oliiviöljyssä.
Lopuksi vähän muskottipähkinää ja pippuria.

Francis

Oli Berliini ja baari, Cafe Burger. Lasten vaaleanpunaiset talvikengät, raidallinen huivi ja korpin silmän kaltainen musta, sorpioni.
S-bahnin pysäkki Hackescher Hof. Ihmisten liikkeen mukana Oranienburger Strassea pitkin.
Oli tuntien pituinen suudelma, vesipiipun makea haju. Sohva liukeni alla, vaahtokarkki.
Oli huoneisto Charlottenburgissa, tyhjät neliöt kaikuvat askelista. Futon kova kuin itsepintainen halu, kosketus sukkanauhan hiertämään viiltoon pimeydessä.
Oli helle joka nostatti kaupungin löyhkän silmiin asti. Avain juuttui liian kauaksi lukkoonsa. Oli kiire repiä yltä eräs kullanvaalea vaate, kuulla tietyt sanat arabiaksi.
Oli talvi täynnä likaista lunta. Ruoka paloi kiinni kattiloihin, viini sai laseissa paljon ilmaa. Hiuksia ei koskettanut harja, varpaat kuumenivat pitkään peitteen alla.

Oli lapsuuden uni, jossa mies ajoi aavikolla. Otti kyytiin ja lukitsi huoneeseen. Viihdyin siellä aikojen yli, ehkä noin vuoden.

Viisi tapaa poistaa myrkkyjä

Kun henkinen elämä on mustasukkaisuuden, epäluulon, pettymysten, neuroottisuuden, katkeruuden, synkkyyden, vihan, inhon, itsesyytösten, halveksunnan, sarkastisuuden vuoksi päätynyt jälleen kerran tunneliin, voi sekoittaa juoman kahdesta kananmunasta, kahdesta banaanista, suolattomasta voista ja hunajasta.


Kun näiden tunteiden suodattamiseen ja jalostamiseen on käytetty useita pullolllisia valko- ja punaviiniä, oluita ja lonkeroita, siideriä, katkeroa ja kiljua, nikotiinia ja kemiallisia kiihdykkeitä, voi sekoittaa sellerinvarsia, persiljaa, sitruunan kuorineen, korianterinlehtiä, kesäkurpitsan, kurkun, hunajaa, ja kookoskermaa.

Hoida itseäsi muutaman viikon ajan. Nukahda hänen viereensä.

Ego´s untitled

Martin Eder, Stress (2004, detail)

Tietämättä miksi
lämmittää kattilassa tuoreen kurkun
syömättä jää sekin ja
kaksi nahistunutta retiisiä

suihkusta ei pääse pois
vääntää veden kuumemmaksi ja
hammastahna saippuaksi

tiskatessa puutuvat kädet
ei päädy vesi koskaan
juotavaksi

itsensä nurja omaishoitaja
tietää hyvin miksi

varastaa polkupyörän
eväskorissa shampanjaa ja
tuulihattu

tuhat puhelua,
vanhanaikainen kirje
rypistyneissä käsissä

ei hennoisi naurattaa heitä
enempää!

Martin Eder, Untitled (2001)