torstai 28. tammikuuta 2016

Vahvin muistikuva paikasta jota ei ollut


Aurinko on lämmittänyt kiven pinnan. Alla viiltää sen ikikylmyys. Nousen lähteäkseni, kyllästyin katselemaan merta. Puut vaihtuvat pensaiksi, tiheää ruoko kirvelee nilkkoja. Kohtaan päättömän kalan, kuolemaan ajautuneen linnun jäänteet. Muovipussissa pari tölkkiä ja keltainen huivi. Nostan hameen ja kyykistyn, ajattelen punkkeja. Pikku tienpätkä johtaa kartanolle. Ikkuna on auki. Mies katsoo alas. Luomissa voi erottaa pieniä verisuonia. Hän tulee ulos, vasen nilkka on vääntynyt sisäänpäin. Seuraan häntä portaikkoon. Katsomme hetken ikkunasta. Nostan hameen ja kyykistyn. Mies huomaa nilkassani punkin. Hän noutaa pihdit ja tarttuu niillä sen takaruumiiseen. Työhuoneesta kuuluu naputusta. Tietokone on käynnistetty uudelleen. Vedän kumisaappaat jalkaan. Kävelen pitkin rantaa. Meri on muuttunut jälleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti