keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Cane


Usein halusin kuvata sinua. Menit heti kontillesi ja rintasi laskeutuivat pulleana kuin naisen. Et ollut koskaan olllut kiinnostunut muista kuin itsestäsi. Ehkä se teki sinusta vastustamattoman, joksikin aikaa. Olin juonut jo niin kauan, että todellisuudentajuni oli aikaa sitten hämärtynyt: mikä oli sopivaa, mikä ei. En kuitenkaan juuri miettinyt kanssasi sitä. Joimme molemmat, ahmimme ruokaa, usein huomattavia määriä. Monesti aloitimme aamun löysäksi keitetyillä kananmunilla ja avokadotahnoilla, croissanteilla hillon kera. Jo muutaman tunnin kuluttua keräsimme eteemme kolmen lajin juustotarjottimen. Niiden kera nautimme suolaisia piiraita ja keksejä. Marmeladi valui sormiemme välistä. Kaadoimme pikareihin Calvadosta, täytimme lasit viinillä. Juovuimme hiljaa ja maiskahdellen. Ruokailujen välissä notkahdimme kosteisiin lakanoihin, peittojen täytteet olivat valuneet mytyiksi. Herätessämme työnnyit sisääni, niin kuin unessa. Huojuimme takaisin pöydän ääreen. Juustot olivat pehmenneet laardiksi. Niiden kanssa kaavimme kaapeista pähkinälajitelmia, sivelimme paksun kerroksen voita vaalean leivän päälle. Paistoimme popcorneja kalliin oliiviöljyn kera. Jääkaappi oli aina täynnä. Loihdimme sieltä pasteijoita, creme brouleeta, katkarapuhöystöjä, vanukkaita, sienimuhennoksia ja yrttisiä levitteitä. Iltaisin katsoimme läjäpäin hidastempoisia elokuvia. Niissä irralliset ihmiskohtalot vaipuivat tyhjyyteen; naisten silmät kostuivat hiljaa, miehet vaelsivat pimeydessä. Koskettelin sinua kaikkialta niin kauan , että olit pakotettu kääntymään ympäri ja sammuttamaan elokuvan. Emme koskaan katsoneet keskenjääneitä loppuun.

Laitoimme rahisevan levyn soimaan. Nukahdit usein suu auki. En voinut vastustaa haluani, vaan työntelin sinne pikkuisia sormiani. Muovailin huuliasi kauan. Suutelin ja työnsin kieleni sisään. Sinä et koskaan herännyt.

Pian kuitenkin kyllästyin häneen ja itseeni.
Olenhan kuitenkin pohjimmiltani vähän tyytyväinen, askeesiin asti.


Joskus muistelen sinua, lihaisaa olemistasi.
Se tapahtuu yleensä silloin,
kovan nälän kalvaessa.



Eroottisia arvoituksia.

nainen istui junassa jo kolmatta viikkoa. hän muuttui matkaksi.
hänestä tuli moninanen.








Silloin öiset lauseenpätkät vaihtuivat ihmisten ääniksi. Ne herättivät peiton alla jotain kovaa, jotain pehmeää. Siinä vuoteessa ei oltu koskaan vierailtu.



Sirkka

Maria Egyptiläisen muistopäivänä nainen laukkaa
yhä jäniksen lailla.
Ristiturpa
kiinni!

Maailman rinta täynnä poikiaan,
levottomat ratsut.

Silloin ja yhtä runsaana lyö maito vastaan.
Mihin juosta pieni kivi taskussaan!

Kuiskattavana salaisuus
kaikki.


Sandor

Autuas kumartaa kaikkia jumaliaan
vartalo avautuu yhdeksi maisemaksi
hehkuvassa pysyvyydessä useat tuokiot
ovat hetken lähde.


Tomas


Me pulppusimme yöhön, aamua vasten.
Puheenparsi säkenöi pienen laiturin nokkaan,
isojen aallonmurtajien kiville.
Maailman navan pyörre!
Emme kyenneet lähtemään sen äärettömyydestä.
Mieli hätäinen
kuin synnytys. Kuolevan eläimen pitkittynyt taival.


Bruno


Joinain iltoina
katu täyttyy pimeydellä joka hipaisee
huoneeni täyteen
en ole toivonut mitään ja
silti tullen
taas
siksi
en voi antaa sinun levätä
en muuttaa silmän pelkoa
en sen ruokaa


Rumi

Vain pieni läikähdys hopeaa vaatii itselleen- Pue minut- Pue minut!
Kultainen malja virtaa reunoiltaan-Ota minut- Ota minut!
Taivaankansa taittaa repaleisena. Pilvisiipi viuhtoo erämaan kiveä.


Jevgeni


Mistä puhut? On lunta ja mustaa leipää.
Jäälauttoja,
ne kuljettavat jätevanaa tuonpuoleisesta kotiin.
Raskaana olevat kivet ja aurinko.
Vuori onttoa halkoa.
Pimeän kuori on
unessaan valkea.


Gunnar

Kun taivaalla on tietty väri, erilainen maalla, merellä ja ilmassa. Silloin kun niistä on vain pieni muistijälki. Tai ehkä ei edes sen verran. Kun rakastetun tuoksu on ollut ja mennyt. Et saa sitä ihokarvoillesi pystyksi. Kun lapsuus täynnä aikuisuuden pölyä, väritettyjä kirjaimia, paikkansapitämättömiä mustavalkoisia. Kun musiikki on lataamaton raita. Kun sinulle kerrotut sanat muuttuvat asemiciksi. Kuin näkisit kaiken kaihisti. Kun maalla on merellä
roikkuu ilmassa kaikki.



Ishikawa



Repäistyä itseni muistoihin
joudun kastelemaan riepuni
haalistuneet värit
entisen väkivallan kasvoilla
nyrkki ja kynnet
nirhaavat tumpulaan reiän
valkoinen maaseutu
maaliskuun langaton raanu
minun ihmisteni läheisyys
kananlihaa tarjottimella
pyyhittyäni esiin sen
koko värittömyyden
on oiva palettini ehtinyt jo
kuivua.


Ville

Olen miettinyt usein tyynyäsi, rakastettuasi. Pehmoinen ja
joustava. Se edustaa kaikkea sitä mitä minä en ole.
Painan sille pääni.